Self-help eli itseapu

Self-help eli itseapu

Moni meistä on saattanut hymähtää alentuvasti, kun avioeron kourissa kärventelevä tuttavamme mainostaa innokkaasti lukemaansa self-help-kirjaa, joka on auttanut häntä avioerossa, ja itse asiassa muuttanut koko hänen elämänsä. Mutta sitten seuraavan kerran, kun olemme itse taloudellisessa, ammatillisessa tai eksistentialistisessa kriisissä, katseemme suuntautuu kirjaston tai kirjakaupan self-help-osastoon ja monesta näistä kirjoista tulee hetkeksi paras ystävämme.
Onko self-helpistä eli itseavusta sitten oikeasti mitään apua? Fakta on, että sitä on ollut olemassa jo yli vuosisadan ja lausuntoja on runsaasti sekä puolesta että vastaan. Elämä, olosuhteet ja tilanteet muuttuvat jatkuvasti, niin myös ihmisen tarpeet. Kaikesta voi ottaa hyvät puolet ja jättää huonot asiat silleen.

Self-helpin alkuajat
Monelle saattaa tulla yllätyksenä, että self-help ei ole niin sanotun 80-luvula syntyneen New Age -liikkeen synnyttämä kirjallisuuden laji, vaan ensimmäinen self-help-kirja julkaistiin jo vuonna 1859. Kirjan kirjoitti skotti Samuel Smiles ja sen nimi oli ytimekkäästi ”Self-help”. Kirjan sisältö yksinkertaisesti kannusti lukijaa hylkäämään materialismin ja panostamaan henkisiin arvoihin, erityisesti tietoon ja taitoon.
”Self-help” oli aikansa bestseller ja tuli perustaneeksi huippusuositun genren. Self-helpin, kuten monen muunkin uuden asian, alkuajat olivat iloinen sekamelska ihan kaikkea eivätkä jotkut niistä paljoakaan eronneet entisaikojen kylästä kylään kiertelevistä ihme-eliksiirien tai käärmeöljyn kaupustelijoista.
Jotkut self -help-kirjat yksinkertaisesti lupasivat liikoja, kun niiden kansilehdissä kirkuivat sellaiset otsikot kuin: ”Laihduta 50 kiloa 30 päivässä!”, tai ”Löydä oikea rakkaus viikossa!” Ja niiden takakansi oli täynnä intoa pursuavia todistuksia lukijoilta, jotka olivat kokeneet sen, mitä kirja lupasi.
Genreltä hukkui hetkeksi se, mikä ”Self-help”-kirjan kirjoittajalla oli mielessä ja mistä genren nimikin kertoo: itseapu. Moni lukijoista vielä tänäkin päivänä keskittyy vain jälkimmäiseen, ”apu”-osaan tästä termistä ja odottaa kaiken avun tulevan ulkopuolelta. ”Itse”-osa termistä jätetään sopivasti huomiotta, vaikka se on avainasemassa tässä sanassa ja itse asiassa kannustaa luottamaan itseensä.
Self-helpin uusi aikakausi
Sitten noiden alkuaikojen ja 80-luvun ”kaikki käy”-hössötyksen, on itseapu kokenut uuden tulemisen. Se on myös muuntunut paremmin ihmisten tarpeita vastaavaksi ja myös vastannut muuttuvaan aikaan. Koko genre on brändätty uudestaan ja sen sisältö on myös kokenut suuren muutoksen. Myös termistö on kokenut muutoksen, self-help on nykyään yksinkertaisesti vanhanaikainen termi ja se on saanut tilalleen positiivisempia termejä.
Enää ei puhuta self-helpistä ja itseavusta, vaan self-developmentista ja self-improventista eli itsensä kehittämisestä sekä well-beingistä eli yleisestä hyvinvoinnista. Tämä on tervetullut kasvojenkohotus, sillä sen myöntäminen, että tarvitsee apua, koetaan heikkoutena, kun taas itsensä kehittäminen ja omasta hyvinvoinnista välittäminen on turvallisempaa ja kertoo sinusta dynaamisena, tuotteliaana yksilönä.

Itseavun hakeminen – puolesta ja vastaan
Milloin sitten kannattaa lukea näitä itseapu- tai itsensä kehittämiskirjoja? Fakta on, että tämän genren alle mahtuu kaikki aromiterapiasta itämäisiin uskontoihin ja miten tulla hyväksi johtajaksi -oppaista enkelien kanavointiin.
Tämän hetkisessä ilmapiirissä työn ja uran suhteen korostetaan itsensä kehittämistä, jatkuvaa opiskelua sekä kykyä muuntua muuttuvien haasteiden edessä. Ja nämä haasteet voivat olla jopa ammatin vaihtaminen muutaman kerran elämänsä aikana. Tämä kaikki vaatii henkistä itsensä kehittämistä ja oppaiden ja tositarinoiden lukemisesta saattaa olla suoraa, välitöntä hyötyä.
Myös oman taloudellisen tilansa parantamisessa kirjoista voi olla apua, jos ne tarjoavat myös käytännön neuvoja, eivätkä vain ohutta yläpilveä toiveajattelusta.
Parhaimmillaan, jos muistetaan sana ”itse”, on näistä kirjoista suuri hyöty. Ne saattavat tuoda lukijalleen oppimisen iloa ja nöyryyttä kun hän tajuaa, miten vähän itse asiassa tietää mistään. Ne saattavat myös opettaa lukijaa hyväksymään itsensä sekä ratkaisemaan ristiriitatilanteita paremmin.

Voiko itseään terapoida vain kirjoilla?
Ihmiselämään kuuluvat myös monenlaiset kriisit, kuten työpaikan menetys, avioero, puolison tai lapsen kuolema tai petetyksi tuleminen. Jokainen meistä kokee oman osansa näistä ja kyseessä on yleensä suuri shokki, joka syöksee meidät syvän kriisin uumeniin. Tässä tilanteessa nouseekin esiin kysymys ammattiavusta ja terapiasta.
Ihmisen itsensä saattaa olla vaikea itse hahmottaa, missä kohtaa hän tarvitsee terapiaa. Moni kääntyy itseapu-kirjan, jota joku suositteli tai josta oli juttu lehdessä, puoleen. Masentuneelle ihmiselle yksi lause voi muuttaa kaiken ja antaa kimmokkeen parantumiseen. Paljon on kuitenkin vielä matkaa edessä ja yleensä tähän tarvitaan myös apujoukkoja oikeasta elämästä.
Erilaisiin terapiatekniikoihin voi tutustua kirjojen kautta, jos haluaa tehdä pienen maistelukierroksen ja valita, mikä saattaisi olla itselleen sopivin terapiamuoto. Tästä ei ole kuitenkaan paljoa hyötyä oikean, vaikean kriisin kourissa, sillä itseään ei voi kouluttaa terapeutiksi kirjoja lukemalla. Parempi onkin kääntyä oikean ammattiauttajan puoleen.

Uusi digitaalinen aika
Internet ja kaiken digitalisoituminen on myös muuttanut self help-kenttää. Nykyään jälleen muotiin tullutta meditaatiota voi harrastaa mobiilisovellusten avulla vaikka työmatkalla bussissa.
Auttaako meditaatio vai ei, sen jokainen tietää omalla kohdallaan. Kaikessa kannattaa käyttää omaa harkintakykyään, eikä mitään saa, ellei mitään kokeile.