Kognitiivinen käyttäytymisterapia ja aivokemia

Kognitiivinen käyttäytymisterapia ja aivokemia

On yleisesti tiedossa, että stressi on pahasta. Stressi vaikeuttaa sekä stressaajan omaa elämää, että hänen kanssaihmistensä elämää. Stressi on taustalla monissa elimellisissä sairauksissa ja se saattaa johtaa myös psykiatrisiin häiriöihin. Apua on kuitenkin saatavilla monessa muodossa, joista kognitiivista käyttäytymisterapiaa pidetään yhtenä parhaista.

Stressi ja aivokemia
Stressi ja aivokemia liittyvät toisiinsa saumattomasti. Itse asiassa kaikki kehoomme liittyvät toiminnot liittyvät aivokemikaaleihin ja hormoneihin. Aivokemikaalit ovat aivojemme tapa kommunikoida kehomme eri osien kanssa, sillä kaikki viestit kulkevat juuri aivokemikaalien välityksellä. Haluamme sitten puhua, kävellä, laulaa tai vain ajatella täytyy aivojen lähettää siitä viesti aivokemikaalien välityksellä.
Harvoin nämä hormonit kulkevat yhtä vikkelään kuin hätätilanteessa, jossa ihminen menee taistele, pakene tai jähmety -tilaan (englanniksi fight, flight or freeze) ja adrenaliini, happi ja kortisoli myllertävät kehossa. Tilanne on päällä ja ihminen tekee sen minkä pystyy, usein jopa vaihdellen noiden kolmen tilan välillä saman hätätilanteen aikana.

Milloin stressistä tulee ongelma?
Stressistä tulee ongelma, kun ihminen alkaa reagoida miltei kaikkeen, mitä elämässä tapahtuu pelon ja stressin kautta. Alkusykäyksen voi antaa mikä tahansa huoli, vaikkapa pelko työpaikan menetyksestä tai isompi, raskas muutos, kuten puolison menetys. Kaikkeen aletaan suhtautua negatiivisen ja huolen kautta ja lopulta mikään ei enää vaikuta hyvältä tai positiiviselta.
Mielessä pyörii jatkuva video, jossa käydään läpi menneisyyden pahoja hetkiä ja katumisen paikkoja, jotka vuorottelevat tulevaisuuden pelon ja siitä kehiteltyjen kauhukuvien kanssa. Kyse on kuitenkin pitkälti väärinymmärryksestä ja väärintulkinnasta. Kyllä, se mitä tälle henkilölle on tapahtunut, oli järkyttävää ja pelottavaa, mutta kaikki sen jälkeen tapahtunut ei välttämättä ole, hän vain tulkitsee sen tällä tavalla.

Irti noidankehästä
Tästä noidankehästä ei kuitenkaan pääse äkkiä pois, sillä aivokemikaalit, joita on erittynyt stressin ja huolehtimisen kehän aikana, ovat ”polttaneet” tietynlaiset polut aivoihin, joita pitkin ajatukset, tunteet ja reaktiot automaattisesti kulkevat.
Ilmiö on nähtävissä erityisesti lapsilla, jotka ovat joutuneet elämään stressipitoisessa, epävakaassa ja usein väkivaltaisessa ympäristössä ja joiden aivot ovat muokkautuneet sen mukaan. He ovat varuillaan tilanteessa kuin tilanteessa, sillä koskaan ei tiedä, mitä seuraavaksi tapahtuu.
Seurauksena mikä tahansa voi saada aikaan stressireaktion ja stressihormoneiden myllerryksen kehossa. Henkilö muhii jatkuvassa hormonikeitoksessa, jonka ainesosia ovat muun muassa adrenaliini ja kortisoli. Tämä altistaa kehon erilaisille sairauksille, kuten sydän- ja verisuonisairaudet, astma, reuma sekä erilaiset syövät.
Kyseisessä tilanteessa myös kantasolut alkavat luoda enemmän soluja, jotka eristävät aivosoluja toisistaan, joka taas vaikuttaa muistiin, oppimiseen ja solun väliseen kommunikointiin ja seurauksena on usein erilaisia psykiatrisia häiriöitä. Tällaisia häiriöitä ovat muun muassa traumanjälkeinen stressihäiriö eli post-traumatic disorder (PTSD), erilaiset ahdistuneisuushäiriöt ja erilaiset mielialahäiriöt.

Omaa ja ammattilaisilta saatavaa terapiaa
Hätätilanteessa ei kukaan pysty säätelemään aivokemiallista hormonitoimintaansa, mutta muussa elämässä sitä voi oppia säätelemään ja myös oppia huonoista aivokemiallisista tottumuksista pois. Useimmat meistä tuntevat nimeltä aivokemikaalin nimeltä endorfiini, jota erittyy miellyttävissä tilanteissa.
Endorfiini rentouttaa sekä mieltä että ruumista ja saa olon tuntumaan taivaalliselta. Mieliala on korkealla, eivätkä pienet henkiset tai fyysiset harmit tunnu missään. Tiedämme, että esimerkiksi liikunta lisää endorfiinin eritystä ja näin jokaisen on helppo säädellä omaa mielialaansa ja rentouttaan tietyissä rajoissa.
Kognitiivinen käyttäytymisterapia auttaa säätelemään aivokemikaalien toimintaa ja juuri noita ”väärinymmärryksiä”, jotka vievät kehon stressihormonien valtaan silloin, kun siihen ei ole aihetta. Se kirjaimellisesti opettaa aivoille uusia polkuja liian paljon tallatuiden sijaan.