Ahdistuneisuushäiriöt

Ahdistuneisuushäiriöt

Jokaisella meistä on huolia ja moni tuntee olonsa ahdistuneeksi ainakin jossain kohtaa elämäänsä. Näistä kuitenkin selvitään ja elämä muuttuu taas aurinkoiseksi ja toiveikkaaksi. Joillain ihmisillä huoli ja ahdistus kuitenkin muuttuvat pysyväksi olotilaksi ja niihin liittyy myös fyysisiä oireita, kuten vaikkapa väsymystä, sydämentykytystä tai vatsaongelmia. Tällöin kyseessä on psykiatrinen häiriö, joka tunnetaan nimellä ahdistuneisuushäiriö.
Vaikka kyseessä on psykiatrinen häiriö, ei kyseessä ole kuitenkaan mielisairaus tai psykoosi, sillä erilaisissa ahdistuneisuushäiriöissä henkilö todellisuudentaju ei katoa, kun taas jälkimmäisissä todellisuudentaju hämärtyy. Ahdistuneisuushäiriöitä on erilaisia ja kaikkia niitä voidaan hoitaa sekä terapialla että lääkityksellä.
Ahdistuneisuushäiriöitä kutsutaan myös neurooseiksi. Kuitenkin puhekielessä käytettävä termi neuroottisuus ei tarkoita ahdistuneisuushäiriötä, vaan sillä tarkoitetaan esimerkiksi liiallista siivousintoa tai omien asioiden tarkastelua. Sairaus siitä tulee vasta, kun se alkaa häiritsemään jokapäiväistä elämää merkittävästi.

Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö
Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö tarkoittaa yleistä ahdistuneisuuden ja tuskaisuuden tunnetta, joka ei liity mihinkään tiettyyn tapahtumaan, olosuhteisiin tai aiheudu tietyistä tekijöistä. Kyse ei ole kohtauksista, vaan kyseessä on jatkuva, ylenmääräinen huolehtiminen sekä ahdistuksen tunne.
Huolehtimista saattaa aiheuttaa mikä tahansa asia, eikä huolehtiminen ole niin sanotusti normaalia. Kaikki ihmiset ovat huolissaan vaikkapa taloudellisesta tilanteestaan tai terveydentilastaan, mutta yleisessä ahdistuneisuushäiriössä huolet ovat selkeästi liioiteltuja. Stressihormoneiden jatkuva myllerrys kehossa saattaa aiheuttaa myös fyysisiä oireita, kuten esimerkiksi sydänoireita.
Yleistynyttä ahdistuneisuushäiriötä voidaan hoitaa sekä terapialla että lääkityksellä, joista kumpikin pyrkii vaikuttamaan potilaan aivokemiaan sitä parantavasti. Tämä vähentää henkilön epävarmuudentunnetta ja auttaa hallitsemaan erilaisia tilanteita niiden välttämisen sijasta.
Terapioista parhaimpia tuloksia on saatu kognitiivisilla- ja käyttäytymisterapioilla, kuten myös muilla tukea antavilla terapioilla. Tehokkaimpina pidetään kognitiivis-behavioraalista sekä relaksaatioterapiaa, joka auttaa potilasta rentoutumaan.

Paniikkihäiriö
Paniikkihäiriön oireet ovat voimakkaita, ja usein sen kourissa henkilö saattaa esimerkiksi tuntea kuolevansa tai olevansa keskellä sydänkohtausta. Sairaaloiden päivystyksessä onkin paljon potilaita, jotka ovat hakemassa apua hengenvaaralliseen kohtaukseen, kun käykin ilmi, että kyseessä on paniikkihäiriökohtaus.
Paniikkihäiriön oireita saattavat olla muun muassa: rintakipu, pyörtymisen tunne, sydämentykytys, tajunnan tason häiriintyminen, sekoamisen pelko, huimaus, korvien humina, kuolemanpelko ja raajojen tunnottomuus. Oireet vaihtelevat kuitenkin suuresti henkilöstä ja kohtauksesta toiseen. Kohtaukset alkavat täysin odottamatta ja kestävät yleensä minuutteja. Ne jättävät henkilön kuitenkin syvän ahdistuksen tilaan, joka saattaa kestää jopa päiviä.
Joidenkin teorioiden mukaan paniikkihäiriö johtuu epätasapainosta aivokemiassa. Tämä on taas saattanut saada alkunsa pitkittyneestä stressistä ja/tai masennuksesta. Myös alkoholi edesauttaa paniikkihäiriökohtauksien syntymistä.
Hyvä uutinen on, että paniikkihäiriötä voidaan hoitaa. Hoitomuotoina ovat sekä terapia että lääkkeet, joilla pyritään sekä estämään paniikkihäiriökohtauksen syntyminen sekä auttamaan sen hallitsemisessa. Paniikkihäiriöön liittyy usein masennusta, joten hoitoon käytettävien lääkkeiden joukossa on usein myös masennuslääkkeitä. Kuten kaikissa ahdistuneisuushäiriöissä, voidaan myös terapialla saada aikaan hyviä tuloksia. Myös erilaiset, stressiä lievittävät ja rentouttavat harrastukset, kuten jooga tai mindfulness -meditointi saattavat auttaa paniikkihäiriön hoidossa.

Pakko-oireinen häiriö
Pakko-oireisen häiriön takana voi olla monia syitä. Se voi olla voimakas reaktio äärimmäiseen ja pitkittyneeseen stressiin mutta sen takana voi olla myös geneettinen mutaatio. Vaikeaa on kuitenkaan sanoa, mikä on tämän ahdistuneisuushäiriön laukaissut, mutta yleensä siihen sairastuneet ovat kasvaneet eritäin ahdistavassa ja stressaavassa ympäristössä ja oppineet sekä säätelemään omaa käytöstään ja tunnetilojaan että elämään jatkuvassa hälytystilassa. Joskus häiriö saattaa johtua myös sairastetusta streptokokki-infektiosta tai naisilla alhaisesta estrogeenitasosta.
Yleisimmin pakko-oirehäiriöisellä on pakkotoimintoja eli rituaalinomaisia toimintoja sekä pakonomaisia ajatusmalleja. Näiden tehtävänä on pitää sekä henkilö itse että muut ympärillä olevat ihmiset turvassa. Tarkoitus on esimerkiksi suojautua uhkaavalta katastrofilta, joka on henkilön ajatuksissa. Pakko-oireinen henkilö kärsii usein pakonomaisista ajatuksista, jotka ovat hyvin negatiivisia ja ahdistavia ja pakkotoimintojen tehtävänä on vähentää näistä aiheutuvaa huolta.
Pakko-oirehäiriö vaikeuttaa normaalia elämää huomattavasti ja saattaa aiheuttaa masennusta. Myös silkka pakkotoimintoihin kuluva aika aiheuttaa usein ongelmia esimerkiksi töissä sekä ihmissuhteissa. Pakko-oirehäiriötä voidaan kuitenkin hoitaa ja saada siitä kärsivä henkilö jopa täysin oireettomaksi.
Lääkkeistä ei ole pysyvää apua, mutta ne voivat helpottaa hoitoa, kun niitä käytetään yhdessä terapian kanssa. Jos häiriötä hoidetaan vain lääkkeillä, eivät ne poista oireita täysin ja oireet palaavat, kun lääkkeen ottaminen lopetetaan. Sen sijaan käyttäytymisterapialla ja kognitiivisella käyttäytymisterapialla saadaan hyviä, pysyviä tuloksia.

Fobiat ja pelot
Erilaisia fobioita eli pelkoja on paljon. Tunnetumpia lienevät julkisten paikkojen pelko, hämähäkkipelko, esiintymispelko, lentopelko tai korkean paikan tai ahtaan paikan kammo. Kaikki fobiat aiheuttavat sekä fyysisiä että psyykkisiä oireita.
Fyysisiä oireita saattavat olla muun muassa punastuminen, hikoilu, vapina ja ripuli. Psyykkisiä oireita ovat taas esimerkiksi unettomuus, jännittäminen sekä voimakas halu paeta tilanteesta.
Terapia auttaa hyvin erilaisiin fobioihin ja terapeutin vastaanotolla pyritään myös löytämään pelon taustatekijöitä. Uutena hoitomuotona on virtuaalitodellisuusterapia, jossa henkilö voidaan altistaa pelon kohteelle turvallisemmin ja tilannetta pystytään kontrolloimaan reaalimaailmaa paremmin.