Peliriippuvaiset ja kognitiivinen käyttäytymisterapia

Peliriippuvaiset ja kognitiivinen käyttäytymisterapia

Netin rahapelien tulisi olla hauskaa ajanvietettä, josta voi silloin tällöin voittaa sievoisiakin rahasummia. Aina näin ei kuitenkaan ole. Peliriippuvaisuus, ongelmapelaaminen, patologinen pelaaminen – nämä kaikki tarkoittavat riippuvuutta uhkapelien pelaamiseen. Kyseessä on häiriö impulssien kontrolloinnissa, kuten myös tilanteiden, erityisesti rahapelitapahtuman virheellisestä tulkinnasta. Peliongelmaisen on vaikea hillitä käytöstään tai säädellä tunteitaan. Lääkkeillä voidaan hoitaa peliriippuvuuden taustalla olevia häiriöitä, kuten masennusta, mutta itse peliriippuvuuteen yksi parhaimmista hoidoista on kognitiivinen käyttäytymisterapia.

Peliriippuvaisuuden piirteitä
Peliriippuvaisuutta ihmistä, toisin kuin vaikkapa alkoholin ongelmakäyttäjää, on vaikea tunnistaa. Peliriippuvaisuus ei näy ulospäin ja vinkkejä pitääkin etsiä hieman tarkemmin. Nyrkkisääntönä on, että pelaaminen on ongelma silloin, kun se alkaa aiheuttaa ongelmia sekä pelaajan että hänen läheistensä elämässä.
Peliriippuvainen ei välttämättä pelaa joka päivä. Jokaisella peliongelmaisella on oma tapansa pelata ja jotkut heistä saattavat pelata hyvinkin epäsäännöllisesti. Yhteistä heille kaikille kuitenkin on, että he eivät lopeta häviön jälkeen, vaan jäävät pelaamaan, toiveenaan saada hävityt rahat korkojen kera takaisin. Ja jos voitto tulee, se pelataan taas pois viimeistä penniä myöden. Peliongelmaiset ovatkin jatkuvasti veloissa, ja ovat jatkuvasti lainaamassa rahaa tai myymässä omaisuuttaan saadakseen rahaa pelaamiseen ja häviöiden kattamiseen. Usein laskut alkavat jäädä maksamatta ja elämänhallinta yleisesti ottaen heikkenee.
Vaikka peliriippuvainen olisi upporikas ja hänellä olisi varaa pelaamiseen, on hän silti riippuvainen. Ongelmat eivät ole pelkästään rahan menetystä, vaan koska peliriippuvainen ajattelee jatkuvasti pelaamista ja luultavimmin myös puhuu siitä jatkuvasti, kärsivät hänen itsensä lisäksi hänen ihmissuhteensa sekä työnsä.
Ei pidä myöskään ajatella, että uhkapeliriippuvuus johtuu henkilön tyhmyydestä, kouluttamattomuudesta tai heikosta tahdosta. Peliriippuvaisia löytyy taustasta ja älykkyystasosta riippumatta ja henkilö, joka on voimakastahtoinen muussa elämässään, ei pysty hallitsemaan peliaddiktiotaan.

Hoitoon hakeutuminen
Kuten monessa muussakin riippuvaisuudessa, saattaa peliriippuvainenkin syyttää puolisoaan tai läheistään omasta pelaamisestaan. Toisten syyttäminen omasta käytöksestä onkin yksi tapa kaikille riippuvaisille olla ottamatta vastuuta omasta toiminnastaan.
Puolisolle tai läheisille saattaa olla houkuttelevaa auttaa peliriippuvaista maksamalla heidän pelivelkansa pois. Tämä ei kuitenkaan auta riippuvaista, vaan edesauttaa heidän ongelmapelaamistaan, sillä syyt pelaamiseen eivät ole peliveloissa, ne ovat muualla.
Osa peliongelmaisista saattaa tiedostaa jollain tasolla, että heidän pelaamisensa ei ole normaalin rajoissa, mutta avun hakemisen sijasta alkavat lääkitä riippuvuuttaan muilla keinoin, esimerkiksi alkoholilla, ja seurauksena on peliongelman lisäksi päihderiippuvuus.
Peliriippuvaisia on yhä enemmän
Rahapeliriippuvaisten määrä on lisääntynyt viime vuosina, tähän yhtenä syynä saattaa olla rahapelaamisen helppous. Enää ei ole vain hedelmäpeliä huoltoasemalla, vaan internet on täynnä toinen toistaan houkuttavampia paikkoja pelata sille, joka ei pysty kontrolloimaan pelaamistaan.
Myös Suomessa on yhä enemmän ongelmapelaajia, mutta hoitaminen ei ole helppoa. Yleensä nimittäin peliongelmaiset hakeutuvat hoitoon todella myöhäisessä vaiheessa, ja mitä myöhemmin apua haetaan, sitä vaikeampaa on paraneminen.
Paraneminen on kuitenkin mahdollista ja Suomessa tarjotaankin apua monella tavalla. Tarjolla on sekä yksilö- että ryhmäterapiaa, ja sekä laitos- että avohoitoa. Laitoshoitoa ei pidä pelästyä, sillä joskus se saattaa olla tarpeen. Hoitojakson jälkeen pelaaminen voi taas jatkua sellaisena kuin se oli alun perinkin tarkoitettu, hauskana viihteenä.

Terapian merkitys peliriippuvaisuudessa
Eniten hyötyä peliriippuvaisuuden hoidossa on todettu olevan erilaisilla terapioilla, etenkin kognitiivisella käyttäytymisterapialla. Siinä pyritään muuttamaan potilaan käytöstä tunnistamalla niitä tekijöitä, jotka saattavat laukaista ongelmapelaamisen, välttämällä niitä sekä luomalla korvaavia käytösmalleja näiden tilalle.
Terapiassa potilas usein määrittelee päämäärän terapiallaan, joka hyvinkin peliriippuvaisen kohdalla saattaa olla pelaamisen lopettaminen sekä oman taloudellisen tilanteen ja ihmissuhteiden parantaminen. Tämän jälkeen terapeutti haastattelee potilasta ja auttaa häntä tunnistamaan ne tekijät, jotka laukaisevat pelaamisen. Näitä saattaa olla paljon ja ne saattavat tulla esille vähitellen terapian kuluessa.
Kognitiivinen käyttäytymisterapia pyrkii myös tunnistamaan, missä kohtaa peliriippuvainen on ymmärtänyt tai tulkinnut pelitapahtumaa väärin. Pelaamisessa tämä saattaa liittyä erilaisiin uskomuksiin, esimerkiksi oikeat lottonumerot saattavat esiintyä unessa tai tulla vastaan kadulla bussin kyljessä tai tulevana puheluna. Harvoin näillä numeroilla kuitenkaan voittaa ja terapeutin tehtävänä onkin saada potilasta huomaamaan tämä ja motivoida näin potilasta parantumiseen.

Aivokemia
Kaiken takana on kuitenkin aivokemia ja aivojen välittäjäaineet. Pelaaminen, kuten moni muukin addiktioita potentiaalisesti aiheuttava toiminta erittää pelaajan aivoissa erilaisia mielihyvähormoneja, kuten esimerkiksi dopamiinia. Riippuvainen hakeekin tätä mielihyvän tunnetta raivoisasti, vaikka pelaamisen seuraukset ja niistä johtuvat negatiiviset tunteet ovatkin paljon suurempia ja hallitsevampia.
Kognitiivisen käyttäytymisterapian tehtävä onkin muuttaa aivoja. Kuulostaa radikaalilta, mutta on todettu, että tietyt käyttäytymismallit ovat ”polttaneet” aivoihin tiettyjä reittejä ja tilanteiden väärintulkinta johtuukin usein näistä reiteistä. Sen takia esimerkiksi peliriippuvaisen käytös saattaa olla muille ihmisille täysin käsittämätöntä, mutta heille itselleen loogista ja pakonomaista, sillä heidän aivoissaan ei ole muita vaihtoehtoja.
Kognitiivinen käyttäytymisterapia antaakin peliriippuvaiselle uuden vaihtoehdon, luomalla uusia, terveempiä polkuja hänen aivoihinsa. Tämä vie kuitenkin aikaa, mutta usein potilaat sitoutuvat paranemiseensa yhä enemmän ja enemmän huomatessaan positiivisia tuloksia. Peliriippuvaisuuden vakavuudesta riippuen, jotkut tarvitsevat terapiaa tai tarkistuskäyntejä loppuelämänsä, jotkut pärjäävät hyvin omillaan tai vertaistukiryhmien, kuten Gamblers Anonymousin (GA) avulla.